Eläinmieli luonnontieteellisestä näkökulmasta

Ekologi ja evoluutiobiologi Noora Kaunisto kertoo seuraavassa artikkelissa, mitä eläinten mielenmaisemasta tiedetään nykytutkimuksen valossa.

Kun tiede tutkii muiden eläinten mielensisäisiä koukeroita, löytyy jatkuvasti lisää todisteita sille, että olemme aliarvioineet muiden eläinten tuntemis- ja ajattelukyvyn. Eläintutkimus on viime vuosikymmeninä ottanut suuria loikkia kohti vertailevaa ymmärrystä muidenkin mieliin. Tutkijoilla on nyt käytössään uusia aivokuvantamisen ja käyttäytymistutkimuksen menetelmiä sekä ennätysmäärä evolutiivista tietoa. Kiehtovat uudet löydöt osoittavat, ettemme asuta tätä planeettaa lainkaan niin yksin kuin ehkä joskus luulimme. Muutkin selkärankaiset, ja osa selkärangattomista, ovat kanssamme tietoisia, tuntevia ja ajattelevia olentoja.

Tietoinen eläin

Muut selkärankaiset, ja jotkut tutkitut selkärangattomatkin, ovat tietoisia kokijoita maailmassa. Tietoisuus tarkoittaa pohjimmiltaan sitä, että yksilö on läsnä maailmassa ja kokee omalta kohdaltaan, millaista on kohdata ja kokea vastaan tulevia asioita. Tietoisuutta on pyritty jäsentämään usein eri tavoin, alla on vain yksi esimerkki.

Perustavanlaatuisin tietoisuuden muoto, tunnetietoisuus, on läsnä kaikissa niissäkin selkärankaisissa eläimissä, jotka eivät välttämättä loista älykkyyttä vaativissa tehtävissä. Tunnetasolla tietoinen eläin kokee maailman suoraan tuntemalla emootioita, reagoiden asioihin esimerkiksi positiivisuus – negatiivisuusakselilla. Tunteet eivät vaikuta olevan vähäisemmät vähemmän älykkäillä eläimillä. Itse asiassa on todennäköisempää, että kun älykkyyttä on vähemmän tunteita suitsimassa, ne palavat jopa kovemmin. Näin ollen on perusteltua ajatella, että päästäisen ilon tunne on aivan yhtä suuri kuin ihmisen vastaava, ja päästäisen kokemus pelosta tai surusta aivan yhtä painava kuin ihmisen.

Tunnetietoisuuden lisäksi eläimet voivat olla läsnä maailmassa myös älyllisesti. Kognitiivisella tietoisuudella tarkoitetaan kykyä havainnoida, sisäistää ja käsitellä ympäristön antamia ärsykkeitä. Suurin osa meille läheisistä eläinlajeista on läsnä maailmassa tälläkin tasolla, älykkyyden erojen ollessa liukuvia. Edelleen, myös osa selkärangattomista, kuten mustekalat, voidaan jo nykynäytön pohjalta lukea sekä tunnetietoisten että älykköjen ryhmään.

Kolmannen tietoisuuden tason muodostaa tietoisuus itsestä. Tätä kykyä tutkitaan esimerkiksi kuuluisilla peilitesteillä. Itsetietoisuuden tasolle yltävät eläimet ymmärtävät jollakin tavalla oman erillisyytensä ympäristöstään ja muista yksilöistä. Tutkimusten mukaan itsestään tietoisia ovat esimerkiksi useat varislinnut, merinisäkkäät, norsut ja siat. Ne siis kykenevät jollakin tasolla tiedostamaan oman erillisyytensä maailmassa. Tietoisuus itsestä ei kuitenkaan ole edellytys tunnetietoisuudelle tai perustunteiden kokemiselle.

Tunteet ja tuntemukset

Perustunteet, kuten suru ja ilo, ovat yhteisiä kaikille selkärankaisille eläimille. Tunteiden olemassaolo on ollut evolutiivisesti hyödyllistä, ja siksi ne ovat kehittyneet jo varhain, leviten laajalle eläinkunnan sukupuussa. Tunteet ovat ohjanneet eläimiä poispäin ikävistä ja vahingollisista asioista, ja kohti selviytymistä ylläpitäviä, hyvältä tuntuvia asioita, kuten ruoka ja kumppani. Tunteet ohjaavat toimintaa myös oppimisen kautta: kun eläin kokee kerran ikäviä tunteita tietyssä yhteydessä, se todennäköisesti välttää kyseistä tilannetta tai paikkaa myöhemmin.

Perustunteiden kokemisesta vastaavat, aivojen kuorikerroksen alaiset osat ovat siis rakenteena evolutiivisesti hyvin vanhoja. Siten perustunteet ovat läsnä eläimissä varsin samankaltaisina aina kanasta ihmiseen tai norsuun. Selkärangattomien kokemusmaailmasta tiedetään vielä vähän, mutta tutkimuksin on todettu, että myös esimerkiksi mustekalat ovat tietoisia ja tuntevia olentoja, äyriäiset kokevat kipua, taskuravut karttavat paikkoja joissa kokivat kipua, ja hyönteisillä vaikuttaa olevan jonkinlaiset, vielä meille melko mysteeriksi jäävät tunteet.

Kivun ja stressin kokeminen on yhteistä kaikille selkärankaisille ja joillekin tutkituille selkärangattomille. Kaikkien selkärankaisten eläinten tiedetään kykenevän kokemaan myös kärsimystä eli voimakkaita tunteita sisältävää kivun, vahingoittumisen ja pelon tuntemusta. Selkärangattomia on tutkittu tältä osin vähemmän, minkä vuoksi toistaiseksi niiden edustajista lähinnä vain äyriäisten tiedetään kärsivän negatiivisista kokemuksista.

Kärsimys sisältää vahvan tunnepohjaisen elementin. Sillä tarkoitetaan samaa ja yhtä vahvaa ilmiötä, oli puheenaiheena sitten ihminen tai äyriäinen. Vahingoittumisen ja kuolemisen välttäminen on evolutiivisesti ratkaisevan tärkeä ominaisuus, ja siksi voimakkaat, pelon ja kärsimyksen kaltaiset tunteet ovat levinneet erittäin varhain ja laajalle eläinkunnassa.

Mikä tahansa negatiivinen tunne, kun se viedään äärimmilleen, aiheuttaa kärsimystä. Esimerkki tällaisesta tunteesta on tylsistyminen. Muutkin eläinlajit ahdistuvat virikkeettömyydestä ja tarkoituksettomuudesta. Valitsemistesteissä vankeudessa elävien pienpetojen on todettu jopa nälkäkauden jälkeen valitsevan ennemmin ruoka-annoksen, jonka eteen on tehtävä raskasta työtä, kuin saman annoksen suoraan kuonon eteen annettuna. Muillakin eläimillä on siis toimimisen ja itsensä toteuttamisen tarpeita. Esimerkiksi sialla on sisäsyntyinen, voimakas tarve tutkia ja tonkia ympäristöään. Mahdottomuus toteuttaa tätä tarvetta aiheuttaa sille kärsimystä. Useiden muidenkin lajien on todettu nauttivan uuden oppimisesta ja omien taitojensa testailusta.

Tutkitusti pahinta kärsimystä eläimelle aiheuttaa, jos se ei voi itse vaikuttaa omaan tilanteeseensa. Luonnossa eläin voi aina edes yrittää paeta, piiloutua, lääkitä itseään, hakeutua laumaan tai yksinäisyyteen, tai muilla tavoin vaikuttaa omaan sisäiseen ja ulkoiseen tilaansa.

Eläinten älykkyys

Älykkyys ja oppimiskyky ovat eläinlajien perusominaisuuksia. Niinkin alkeellisina pidetyt eläimet kuin liskot kykenevät oppimaan uutta ja soveltamaan oppimaansa niille täysin uudenlaisiin tilanteisiin. Kalat oppivat, keksivät ja osaavat käyttää työkaluja. Mustekalat kykenevät huijaamaan tutkijoitaan. Siat ovat älykkäämpiä kuin rakastamamme koirat.

Lista jatkuu. Esimerkiksi rotilla on tutkitusti ns. episodinen muisti, eli ne kykenevät vastaavaan ”mitä, missä, milloin” -tyylisiin kysymyksiin. Kyseinen kyky saattaa tarkoittaa, että rotat osaavat myös ennakoida ja pohtia tulevia tapahtumia. Samaa ilmiötä etsitään paraikaa muiltakin nisäkkäiltä.

Merinisäkkäillä voidaan sanoa olevan omat kulttuurinsa. Useamman eläinlajin kohdalla tutkitaan jonkinlaisen kielen olemassaoloa: esimerkiksi kapusiiniapinat varoittavat lajitovereitaan vaaroista huudoilla, jotka merkitsevät eri tahoilta lähestyviä petoja. Kädellisiltä, linnuilta, norsuilta ja sioilta on löytynyt merkkejä mielen teoriasta, eli ne ymmärtävät, että oman itsen lisäksi myös muilla on mieli ja kokemusmaailma. Useat eläinlajit krokotiileista lintuihin, nisäkkäisiin ja mustekaloihin leikkivät. Leikkiä pidetään kehittyneisyyden ja älykkyyden osoituksena: se on joustavaa, soveltavaa ja tutkivaa touhua. Useat eläinlajit aina kaloista nisäkkäisiin osoittavat merkittävää sosiaalista älykkyyttä. Kalat arvioivat kilpakumppaniensa kuntoa sivustapäin ja laskelmoivat mahdollisuuksiaan peitota ne.

Älykkyys on monimuotoinen ja jokaisen lajin kohdalla omanlaisekseen kehittynyt ilmiö, ja me olemme vasta alkaneet hahmottaa sen ilmenemismuotoja muilla eläimillä. Linnut ovat yksi esimerkki siitä, miten meidän on täytynyt tieteellisten tutkimustulosten valossa muuttaa asennettamme muiden kapasiteettia kohtaan. Lintuja pidettiin kauan älyllisen kehittymättömyyden esimerkkiryhmänä. Kun lintuja ryhdyttiin varsinaisesti tutkimaan, huomattiin, että niiltä itse asiassa löytyi pikkuhiljaa lähes kaikki älykkyyden mittareina pidetyt ilmiöt työmuistista mielen teoriaan ja jopa abstraktiin ja numeeriseen ajatteluun saakka. Tämä tuntuu olevan tällä hetkellä löydösten muoto ja trendi: vaikka emme koskaan voi kuvata yhtäkään yksilöä tyhjentävästi, käsityksemme muista avartuu koko ajan. Ja koko ajan muut tulevat lähemmäs meitä: olemme aina vain vähemmän yksin.

Kuva: John Towner, Unsplash