Syöminen, sosiaaliset tilanteet ja tunteet

Moni vegaaniseen elämäntapaan pyrkivä on kokenut uuden elämäntavan vaikuttaneen itseensä muutenkin kuin syömisen osalta. Tutkija ja itsekin vegaani Sari Irni kertoo seuraavassa, mistä tunteet kumpuavat ja mitä niistä pitäisi ajatella.

Vegaanihaasteeseen osallistuneet ovat maininneet vegaaniudessa motivoivimmiksi asioiksi esimerkiksi seuraavia voimaannuttavia kokemuksia:

  • uusien asioiden oppiminen ja uusien näkökulmien löytäminen

  • uusi innostus ruuanlaittoon

  • uudet makumaailmat

  • uusien samanhenkisten ystävien saaminen

  • tieto etteivät eläimet kärsi takiani

  • mahdollisuus haastaa nykyinen elämänmeno

  • tunne siitä, että pystyy vaikuttamaan omilla teoillaan ympäristöön, eläinten asemaan ja omaan terveyteen

  • ilo siitä, että elää omien arvojensa mukaisesti

  • tunne siitä, että pystyy parempaan vanhempana, kun voi opettaa lapselleen eläinten kunnioittamista.

Oivallus siitä, että veganismi on paljon muutakin kuin ”ruokavalio”, ja että matka vegaaniutta kohti voi muuttaa omaa elämää ja tuoda itselle vaikutusmahdollisuuksia ja voimaantumisen kokemuksia hyvin laaja-alaisesti, on ollut monelle Vegaanihaasteeseen osallistuvalle tärkeä.

Syömisen tunteellisuus

Kuten kaikki elämänmuutokset, myös vegaaniuteen pyrkiminen voi tuoda mukanaan myös haasteita. Aiempien Vegaanihaasteiden palautteista päätellen yksi suurimmista haasteista monille osallistujille on syömiseen liittyvä sosiaalisuus ja siitä heräävät tunteet. Kuten yllä selitettiin, haasteeseen osallistujat ovat kokeneet paljon myönteisiä tunteita. Joskus tunteet voivat kuitenkin olla vaikeitakin. Näitä voi auttaa ymmärtämään esimerkiksi kulttuurintutkija Sara Ahmedin tunteita käsittelevä kirjallisuus sekä ymmärrys syömisen liittymisestä yhteiskunnallisiin normeihin ja niiden ylläpitämiseen.

Vegaaniseen elämäntapaan liittyy paljon muutakin kuin syöminen, mutta tunteet tulevat usein vastaan juuri syömiseen liittyen. Tämä johtuu syömisen sosiaalisuudesta. Syöminen on harvoin täysin itsellistä toimintaa: useat syövät säännöllisesti kämppäkavereiden, ystävien, työkavereiden, perheen tai sukulaisten kanssa. Vegaaniuteen pyrkiminen voi tuoda mukanaan uutta sosiaalisuutta, yhteisiä ruokakokeiluja ja niiden jakamista. Monet kuitenkin elävät tilanteessa, jossa ympäristössä suurin osa on edelleen sekasyöjiä. Kuinka selvitä tällöin yhteisistä ruokailutilanteista, kun oma ruokavalio onkin muuttunut? Moni vegaaniruokavaliota aloitteleva on miettinyt, kuinka toimia, kun kutsutaan kylään tai juhliin. Allergiasta tai muusta lääkärin toteamasta ruokavalion muutoksen tarpeesta voi olla helpompi ilmoittaa: koska on kyse lääketieteellisestä faktasta, jolle en itse voi mitään, on luonnollista, että muut ottavat sen huomioon. Mutta entä kun itse ”vain päätän”, etten yhtäkkiä syökään eläintuotteita?

Vegaaniruokavaliota kokeilevalle saattaa tulla tällaisia ajatuksia mieleen: ”En halua loukata vanhempia sukulaisiani kieltäytymällä heidän tarjoamastaan ruuasta.” ”Pitävätkö muut minua hankalana ihmisenä, kun vaadin erikoiskohtelua?” ”Ajattelevatko muut, että esitän parempaa ihmistä, kun kieltäydyn yleisesti hyväksytyistä ruuista?” ”Vaadinko liikaa läheisiltäni, jos hekin joutuisivat syömään tekemääni vegaanista ruokaa tai kokkaamaan minua varten vegaanisesti?” Jos sinulla on tämäntyyppisiä tuntemuksia, on hyvä tietää, että et ole yksin!

Lähipiirin suhtautuminen vegaaniuteen

Kuinka muut sitten suhtautuvat? Parhaimmillaan eläintuotteita käyttävät läheisesikin ovat kannustavia ja uteliaita ruokavaliosi suhteen, haluavat kokeilla itsekin, pyytelevät reseptejä ja käyvät kanssasi monta inspiroivaa keskustelua eläintuotannosta, ympäristöstä ja terveydestä. Tai sitten ympäristösi antaa sinun olla rauhassa, eikä asiasta juuri puhuta. Voi kuitenkin käydä niinkin, että joudut jatkuvasti muiden kyseenalaistettavaksi. Läheiset saattavat vihjata sinun olevan hankala tai vaativa, tai odottavat tämän ”vaiheen” menevän ohi. Sinun saatetaan kertoa menneen äärimmäisyyksiin, ja muut voivat kokea syyllistäväksi pelkästään vastauksen kysymykseen: miksi et syö eläintuotteita? – varsinkin jos kerrot syyksi eläinten huonon kohtelun.

Pahimmillaan sukulaisistasi ja ystävistäsi saattaa yhtäkkiä tulla ravinto-opin asiantuntijoita, jotka kyseenalaistavat kasvisruuan riittävyyden terveyden kannalta. Saatat kuulla väitteitä lihansyönnin luonnollisuudesta, maitotuotteiden välttämättömyydestä kalsiumin kannalta, proteiinin saantisi voidaan kyseenalaistaa ja kaikki vaivat ja väsymykset saatetaan selittää vegaaniruokavaliolla. Näidenkään asioiden kanssa et ole yksin, moni vegaaniseen elämäntapaan pyrkivä on kokenut samat asiat.

Muiden suhtautuminen ja itsessä mahdollisesti heräävät häpeän ja epävarmuuden tunteet ovat ikään kuin saman kolikon kaksi puolta: ne kertovat yhteiskunnassamme vallitsevista syömiseen liittyvistä normeista. Ihmiset eivät vain neutraalisti valitse ruokaansa, vaan tietynlaista ruokaa pidetään laajalti luonnollisena, hyväksyttynä ja normaalina, lyhyesti sanottuna: siitä on tullut syömisen normi. Normina pidettyä ruokaa on yleensä aina saatavilla, ja sitä ”kuuluu” olla saatavilla. Jos sinut kyseenalaistetaan, se johtuu siitä, ettet enää noudatakaan tätä yleisesti hyväksyttyä normia.

Kulttuuriset käsitykset murroksessa

Ruokailun tunnemaailma ja yhteisöllisyys liittyvät vahvasti kulttuurisiin käsityksiin ja arvostuksiin. Kulttuurintutkija Sara Ahmed on puhunut ”tunteiden kulttuurisesta politiikasta”, jota voi soveltaa myös syömiseen liittyvien sosiaalisten tilanteiden ymmärtämiseen. Ahmedin mukaan tunteet eivät ole ainoastaan yksilöllisiä, siis yksilön kokemusmaailmaan ja tulkintoihin sidottuja asioita. Ahmedin mukaan tunteet kertovat pikemminkin henkilön sijoittumisesta yhteisöihin ja niissä toimiviin valtasuhteisiin ja normeihin.

Mikäli henkilö elää eläintuotteiden syöjien ympäröimänä yhteisössä, jossa eläintuotteiden syöminen on oletusarvo ja normi, tästä normista eroaminen voi tuottaa monenlaisia tunteita, esimerkiksi häpeää, jos kehtaa ”vaatia” jotain muuta ruokaa kuin mitä on totuttu laittamaan tarjolle. On tärkeää ymmärtää, että tällaiset tunteet ja vegaanisen elämäntavan kyseenalaistaminen muiden taholta liittyvät näihin normeihin, ei vegaaneihin ihmisinä. Tunteiden sidonnaisuus yhteiskunnallisiin normeihin merkitsee yksinkertaisimmillaan sitä, että normin noudattaminen tuntuu mukavalta, helpolta ja luonnolliselta, sen kyseenalaistaminen taas voi herättää monenlaisia vaikeita tunteita.

Tunteiden ja normien sidos näkyy myös eläintuotteiden syömisen normin ylläpitämisessä. Ylläpitäminen voi olla hyvin hienovaraista, eikä se aina tapahdu lakien tai muiden sääntöjen, vaan sosiaalisen kanssakäymisen kautta. Normeja ylläpidetään muun muassa määrittelemällä eri tavalla toimivat tunteellisuuden kautta: ääri-ihmisiksi, jotka ovat hankalia, vaativia tai nipoja. Ja pahimmassa tapauksessa ylimielisiä ja suvaitsemattomia, kun ei ”tavallinen” ruoka ”kelpaa”. Olennaista on, että tällä ajatusliikkeellä itse normit häviävät näkyvistä: ongelma paikannetaan eläintuotteiden syömisen normin sijaan tätä kyseenalaistaviin ihmisiin ja näiden ominaisuuksiin (”vaativa”, ”hankala”).

Kun näistä tilanteista oppii selviämään ja ymmärtää niiden herättämien tunteiden liittyvän yhteiskunnallisten normien kyseenalaistamiseen ja muiden muutosvastarintaan, elämä vegaanina voi helpottua vähitellen. Tällöin elämässä alkavat korostua ne myönteiset asiat, mitä matka kohti vegaanista elämäntapaa haasteen osallistujien ja pitempään vegaanina olleiden mukaan voi tuoda mukanaan: myönteisiä tunteita, inspiroivia keskusteluja, uusia ystäviä, uusia makumaailmoja, ja loputtomia mahdollisuuksia löytöihin ruokablogeista, keittokirjoista ja jopa lähikaupoista. Vaikka alku voi joidenkin kohdalla sosiaalisesta ympäristöstä johtuen olla haastavaa, niin vegaaniset valinnat arkipäiväistyvät pian, niin etteivät ne enää tunnu erilaisilta tai oudoilta. Tottumuksen myötä vegaaniset tuotteet alkavat myös löytyä kaupoista helposti. Myös ympäristö ja läheiset sopeutuvat vähitellen. Voi olla helpottavaa ymmärtää muutos polkuna, vähittäisenä etenemisenä kohti omia tavoitteita. Tärkeintä on, ettet itse syyllistä itseäsi tai vaadi itseltäsi liikaa: jokainen kulkee omaa tahtiaan.

Kirjoitusta inspiroi: Sara Ahmed (2004) The Cultural Politics of Emotion. Edinburgh: Edinburgh University Press.

Vinkkejä sosiaalisiin tilanteisiin

  • Kun sinut kutsutaan kylään, voit tarjoutua auttamaan ruuanlaitossa, kertoa hyviä reseptejä tai tuotevinkkejä tai viedä mukanasi jotain vegaanista tarjottavaa, josta riittää muillekin.

  • Voit pitää varmuuden vuoksi mukanasi jotain pientä syötävää sen varalle, jos vegaanista ruokaa ei olekaan saatavilla.

  • Muista, että ”luonnollisina” ja ”tavallisina” pidetyistä toimintatavoista eroaminen voi herättää tunteita. Tämä ei ole henkilökohtaista, vaikka se voi tuntua siltä. Jos ruokavaliosi aiheuttaa väittelyä, voit sanoa jämäkästi mutta ystävällisesti: ”Tämä on minun valintani, haluan kokeilla tätä”. 

  • Läheiset ovat usein kiinnostuneita kuulemaan lisää, jos ihminen muuttaa ruokavaliotaan. Kysymyksiin voi olla hyvä vähän varautua etukäteen, jolloin itsellä on todennäköisesti rennompi olo vastata niihin. Oikeutta eläimille -yhdistyksen nettisivuilla on listattu usein kysyttyjä kysymyksiä eläintuotannosta ja kasvissyönnistä vastauksineen. Vegaaniliiton sivuilla on puolestaan paljon vastauksia ravitsemukseen liittyviin kysymyksiin. Jos joku kysyy kysymyksen, johon et osaakaan vastata, se ei haittaa! Voit kertoa, että etsit vastauksen ja palaat myöhemmin asiaan.

Kuva: Kevin Curtis, Unsplash.com